Mat­kam­me paas­to­na­jas­sa käy koh­ti en­si sun­nun­tais­ta al­ka­vaa hil­jai­sen vii­kon lop­puun ulot­tu­vaa sy­vää paas­to­nai­kaa.

Pa­laan kui­ten­kin vie­lä vii­me sun­nun­tain Elä­män lei­pä – ai­hee­seen. Evan­ke­liu­mi­ker­to­muk­ses­sa pie­nen po­jan vii­si oh­ra­lei­pää ja kak­si ka­laa riit­ti­vät ra­vit­se­maan suu­ren ih­mis­jou­kon, kun Jee­sus Ju­ma­laa kiit­tä­en ja­koi lei­vät ja ka­lat syö­mään aset­tu­neil­le. Kaik­ki sai­vat syö­dä niin pal­jon kuin ha­lu­si­vat ja kun oli­vat kyl­läi­siä, jäi hä­vi­kik­si usea ko­ril­li­nen oh­ra­lei­vän pa­la­sia.

Tämä ker­to­mus on var­mas­ti tut­tu Syö­dään yh­des­sä -ti­lai­suuk­sis­ta­kin, joi­ta mai­nos­te­taan ku­val­la pöy­dän ym­pä­ril­le ko­koon­tu­nees­ta ih­mis­jou­kos­ta, joi­den kes­kel­lä ole­val­la pöy­däl­lä on kak­si ka­laa ja vii­si lei­pää.

Pie­ni poi­ka oli kul­jet­ta­nut mu­ka­naan ate­ri­aa ja oli val­mis ja­ka­maan ne ja niin Jee­suk­sen tun­nus­te­ko, ruok­ki­mi­sih­me, oli mah­dol­lis­ta. Vaa­ti­ma­ton ate­ri­an ai­nes siu­naan­tui ja sii­tä riit­ti tu­han­sil­le näl­käi­sil­le.

Mikä sit­ten on mei­dän teh­tä­väm­me, kun is­tum­me yh­des­sä pöy­dän ym­pä­ril­lä?

Saam­me toi­mia kuin tuo pie­ni poi­ka, ja­kaa omas­tam­me eteen­päin toi­sil­le. Saam­me vas­taa­not­taa ja vie­dä Ju­ma­lan siu­naus­ta eteen­päin. Voim­me hel­pot­taa tois­tem­me pel­ko­ja, ja­kaa taak­ko­ja ja ruok­kia näl­käi­siä. Saam­me yh­des­sä tul­la ra­vi­tuik­si ja toi­veik­kai­na us­koa tu­le­vai­suu­teen. Ot­ta­mal­la toi­sem­me huo­mi­oon, koh­te­le­mal­la toi­si­am­me rak­kau­del­la, voim­me li­sä­tä hy­vyy­den nä­kö­kul­maa tä­hän maa­il­maan.

Mei­dän kans­sam­me on Ju­ma­la, joka huo­leh­tii mei­dän kai­kis­ta tar­peis­tam­me. Hän tah­too meil­le hy­vää. Elä­män yli­voi­mai­sil­ta­kin tun­tu­vien es­tei­den edes­sä ja vai­keuk­sien kes­kel­lä ta­pah­tuu ih­mei­tä. Ju­ma­lan ai­ka­tau­lu­tuk­set­kin elä­mäs­säm­me ovat tark­ko­ja.

Teh­tä­väm­me on läh­teä liik­keel­le ja kut­sua toi­si­am­me mu­kaan eri­lai­siin ta­pah­tu­miin. Leh­ti­mä­el­lä seu­ra­kun­nan tors­tain aa­mu­puu­roa ja har­taus­het­keä mai­nos­te­taan sa­non­nal­la: ”Se on kum­ma, kun voi­lei­pä mais­tuu tääl­lä pal­jon pa­rem­mal­ta kuin ko­to­na.”

Yh­tei­nen aa­mi­ai­nen, elä­män asi­oi­den ja­ka­mi­nen ja ru­kous­het­ki kan­taa ja roh­kai­see. Syö­dään yh­des­sä ti­lai­suuk­sis­sa ruo­kai­li­jat saa­vat kuu­kau­den en­sim­mäi­se­nä maa­nan­tai­na la­da­ta akut täy­teen niin ruo­kaa, seu­raa, hen­gel­lis­tä an­tia kuin pai­kal­le kut­su­tun lu­en­noit­si­jan ajan­koh­tais­ta tee­maa.

Ruo­ka-avun ja­koon on nyt myös pe­rus­tet­tu Kol­mas lin­ja – hä­vik­ki­ruu­an ja­ko­pis­te seu­ra­kun­ta­ko­dil­le.

Li­säk­si on ne mo­net ta­pah­tu­mat, ryh­mät, koh­taa­mi­set, joi­hin voim­me kul­kea yh­des­sä mat­ka­ten. Kii­tän­kin tei­tä, var­sin­kin leh­ti­mä­ke­läi­siä, koh­taa­mi­sis­ta ja elä­män ja­ka­mi­ses­ta kap­pa­leen mat­kaa. Luo­te­taan Ju­ma­lan rak­kau­teen ja joh­da­tuk­seen.

Siu­naus­ta ja iloa!

Mer­ja Ran­ta­kan­gas
vs di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä
Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta / Leh­ti­mä­en alue