Suvaitsevaisuus on ajan trendi ja asenne. Suvaitsevaisuus pitää sisällään elämänasenteen, jossa elän ja annan toisten elää, kuten parhaaksi on. Suvaitsevaisuus tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että kestämme tai hyväksymme toisen erilaisuuden, mielipiteet tai teot, vaikka emme niistä pitäisi.
Kristityllä suvaitsevaisuus jää kuitenkin pintaliidoksi, sillä suvaitsevaisuus ei haasta sydäntä muutokseen. Armahtavaisuus haastaa sydäntä syvään muutokseen. Antamaan anteeksi, uudistamaan suhdetta toiseen ihmiseen ja olemaan valmis katsomaan toista uusin silmin.
Armahtaminen ei kiellä, etteikö olisi loukattu ja loukkaannuttu, jonkin rikki menemistä. Armahtavainen ihminen luopuu kuitenkin oikeudestaan kostaa ja velkoa toista.
Armahtavaisuuteen ei ihmisen sydän luonnostaan taivu. Tarvitsemme siihen Jumalaa.
Jeesuksen opetuksista voimme päätellä, että hän todella tiesi miten vaikeaa ihmisen on antaa anteeksi ja elää armahtaen toista. Jeesus vie meitä tarkastelemaan omaa sydäntämme suhteessa siihen, miten paljon olemme saaneet anteeksi Jumalan silmissä. Jumalan anteeksiantamuksen kokenut ymmärtää, miten paljon on saanut anteeksi. Kokemus heijastaa armahtavaisuutta myös toisiin ihmisiin. Sitä syvintä sydämen muutosta.
Jeesus varoitta meitä myös tuomitsemasta toisiamme, ottamasta valtaa toisesta omiin käsiimme. Voisiko Jeesus tarkoittaa toisen tuomitsemisella, myös jotakin arkista. Jotakin, joka elää meidän ihmisten välillä katkeruutena ja kaunana ja jossa ikään kuin huomaamattamme astumme Jumalan paikalle, pitäen kiinni tarpeesta kostaa.
Sydämen työmaat kuuluvat Jumalalle. Meille jää rukous: Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Ulla Anttila
diakoni
Alajärven seurakunta, Lehtimäen alue
