Tuntuu, että kevät tuli ihan varkain muutamassa päivässä. Viikonloppuna vielä kuljettelin lapsia laskettelemaan ja nyt katsoessani ikkunasta ulos ajatus tuntuu jo aika kaukaiselta. Kevät kääntää lastenohjaajan ajatukset kerhon päättäjäisiin ja leirikeskukseen.
Leirikeskus itsessään herättää minussa lämpimiä ajatuksia. Olen aina ajatellut ikkunasta avautuvaa järvimaisemaa mahtavana työsuhde-etuna. Myös se vaihtelu minkä leirikeskus luo työympäristöön on varsin tervetullut pitkän talven jälkeen. Välillä leirikeskuksessa työskentely ei oikein työltä edes tunnu. Ja myönnettäköön, että joskus olen työpäivän päätteeksi unohtunut rappusille järvimaisemaa tuijottelemaan.
Kerhojen päättäjäiset toukokuulla on odotettu juttu. Olemme perinteisesti pitäneet lettukestit ja puuhailleet leirikeskuksen ympärillä jonkin teeman ympärillä. Nyt jo monena vuonna teema on vakiintunut tarkastelemaan luomistyötä.
Luonnon heräillessä leirikeskuksen ympäristö luo tähän mahtavasti mahdollisuuksia. Siellä näkee sen ihmeen, joka jaksaa pysäyttää joka kevät. Luonto herää eloon. Kaikki toimii niin kuin se on luotu toimimaan. Erilaisten rastien avulla olemme tutustuneet luomiskertomukseen ja siihen kaikkeen upeaan luontoon, joka ympäröi meitä.
Kaikkea tätä kauneutta ihmetellessä emme voi kuitenkaan unohtaa vastuutamme siitä, että tämä kaikki säilyy myös seuraaville sukupolville. Niinpä olemme aina myös pohtineet sitä mikä on ihmisen vastuu, että luonto säilyy elinkelpoisena, emmekä me ihmiset omilla toimillamme tuhoa sitä tarpeettomasti.
Olemme pohtineet sitä, ettemme jättäisi jälkeemme roskia, pohtineet lajittelun tärkeyttä ja luonnon suojelun tärkeyttä. Ja on ollut hienoa huomata miten valveutuneita lapset ovat näiden asioiden äärellä.
Nämä retkipäivät ovat olleet itsellekin aina mukavia ja opettavaisia. Tämänkin kevään retkipäivän suunnittelu on aloitettu jo vuodenvaihteessa ja nyt mitä lähemmäs päivä tulee sitä enemmän se valtaa tilaa ajatuksissa.
Vaikka nämä päivät vaativat itseltä ja työtovereilta aika palon valmistelua koen vahvasti, että se vaivannäkö kannattaa. Ja luulenpa että olemme saaneet myös lapsille välitettyä tätä iloa ja yhdessä tekemisen tunnetta.
Meillä kerhot päättyvät joka kerta loppurukoukseen. Se on mukava tapa päättää yhteinen hetki ja saada siunaus matkaan seuraaviin päivän puuhiin. Kauden päättyessä tiemme erkanevat kerholaisten kanssa konkreettisemmin. Osa lähtee eskariin tai muuten uusiin tuuliin, jolloin rukous ja sen luoma siunaus tuntuu vielä merkityksellisemmältä.
Lämpimiä ja myötäisiä tuulia toivotellen jokaisen kevääseen.
Piia Leppänen
lastenohjaaja
Soinin seurakunta