Jeesus piti seuraajiaan ystävinään ja uskottuinaan ja antoikin meille tärkeän tehtävän, joka velvoittaa toteuttamaan Hänen tahtoaan omien kykyjemme ja voimiemme mukaan. Armon omaksemme saatuamme emme voi vain pitää suurta sanomaa itsellämme, vaan Kristuksen rakkaus vaatii meitä jakamaan evankeliumin myös lähimmäisillemme.
” Menkää kaikkeen maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille”(Mark.16:15)
Jeesus sanoi: ”Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät”
Lähetystyötä ei ole vain kaukana lähetyskentillä tehtävä työ. Olemme Herran työssä myös kohdatessamme perhettä, naapuria, sukulaista, työkaveria tai ohimennen tapaamamme tuttua tai tuntematonta lähimmäistämme.
Hyvää Sanomaa saarnataan ja kokoontuminen on vapaata maassamme.
Suomessa ja monissa muissakin vauraissa länsimaissa kirkkosalit kuitenkin tyhjenevät ja seurakuntien jäsenmäärät vähenevät, vaikka kristityillä on viestinään vastaanotettavaksi ylivertainen ilosanoma, evankeliumi.
Evankeliumi sisältää sanoman syntien sovituksesta, iankaikkisesta elämästä, Jeesuksen rakkaudesta meitä kohtaan, johdatuksesta ja rukousten kuulemisesta. Miksi tämä Jeesuksen seuraajien välittämä ylivertainen sanoma ei siis aina houkuttele ihmisiä kirkkoon ja seurakunnan yhteyteen? Raamatun mukaan evankeliumin lähettäjien tulisi levittää Isän luokse kutsuvaa, Kristuksen tuntemisen, tuoksua ympärilleen.
”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua!” (2.Kor 2;14). Lähimmäisestä välittäminen luo ilmapiirin, joka rohkaisee lähentymiseen. Välittämisen vastapaino on välinpitämättömyys; se on kylmää, eikä vedä puoleensa.
Ähtärin seurakunta toteuttaa lähetyskäskyä nimikkolähettiensä kautta Virossa, Kambodzassa ja Etu-Aasiassa. Lähetysjärjestö Elyn kautta Virossa toimivat Pia ja Tero Ruotsala. Toukokuussa osallistuimme (4 ähtäriläistä /40 kokonaismäärä eri seurakunnista) Elyn järjestämälle bussimatkalle Viroon, missä tutustuimme lähettien ja kirkon työhön.
Virossa hengellisten asioiden tietämys on laajasti vähäistä. Kristinuskoa tukahdutettiin siellä voimalla Neuvostoliiton miehityksen aikana ja ilmapiiri hengellisille asioille on maassa kova edelleen. Viron kirkko tarvitsee edelleen rukousta, aineellista apua ja lisää lähettejä. Suomi säästyi miehitykseltä ja kristillisen uskon vainoilta. Meillä on mahdollisuus välittää tätä meidän osaksemme koitunutta siunausta myös lähetyskohteisiimme.
Raija Uusi-Hakimo
lähetystyön vastuuryhmän jäsen, Ähtäri
