Seinäjoki ei ole aina ollut minun silmissäni Suomen kauneimpia kaupunkeja. Se on näyttäytynyt ruutukaavakaupunkina tasaisella lakeudella, jossa on vähän ilmaisia parkkipaikkoja, ja sairaalan mäki.
Reilun kymmenen vuoden aikana on mielikuvani hieman pehmentynyt. Ulkoilualueet, puistot ja jokirannat ovat tulleet paremmin tutuksi.
Viime viikolla eräille Alvar Aallon arkkitehtitoimiston suunnittelemille kohteille päätettiin antaa Unescon maailmanperintökohteen status. Seinäjoen Aalto-keskus pääsi sille listalle. Ja totta tosiaan sitä alkoi katsoa tuota korttelia taas uusin silmin. Ja miten hienosti uusi pääkirjasto Apila sopii maisemaan. Odotan vielä, että pääsen tutustumaan remontoituun seurakuntataloon.
Kannattaa siis tehdä kävelyretki Seinäjoella Lakeudenrististä kaupungintalon ja teatterin kautta kirjastoon! Mutta elokuussa siihen on toinenkin syy. Viktor Zhyvkovin, Ähtärissä asuvan ukrainalaisen sotapakolaisen, puuveistoksia on esillä kirjaston aulassa.
Viktor on erittäin työteliäs taiteilija, joka kotinsa olohuoneen pöydällä on työstänyt töitä, joiden aiheina ovat niin ikonit kuin eläimet. Hänelle veistäminen on ollut terapiaa ja keino unohtaa sotauutiset kotimaasta. Toissa vuonna hänen töitään oli esillä Ähtärin kirjastossa. Yksi Viktorin hienoimmista töistä on puureliefi Ähtärin kirkon alttaritaulusta. Se ei valitettavasti mahtunut kirjaston vitriineihin ja sijaitsee Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin tiloissa Lakeudenristissä.
Ja vielä yksi syy käydä Aaltokeskuksessa; siellä on vapaa pysäköinti arkenakin, tosin rajoitetun määräajan.
Unto Kangasniemi
Ähtärin seurakunta
