Ensi sunnuntaina vietämme apostolien päivää. Aiemmin, jo varhain keskiajalla on vietetty apostolien Pietarin ja Paavalin päivää heidän marttyyrikuolemansa muistoksi (29.6.). Heidät surmattiin perimätiedon mukaan Roomassa keisari Neron 60-luvulla toimeenpanemissa vainoissa.
Nykyisin tänä sunnuntaina (6. sunnuntai helluntaista) muistellaan kaikkia apostoleja. Olen käynyt Roomassa sekä Pietarin että Paavalin haudoille rakennetuissa suurissa basilikoissa. Pietarin kirkko on kaikille varmaan tuttu ainakin nimeltä.
Paavalin kirkko on lähes yhtä suuri. Molemmat ovat valtavan kokoisia ja loisteliaita. Minua puhutteli kirkon kultauksia enemmän se, että tiesin olevani samoilla paikoilla, missä nämä Herran lähettiläät eli apostolit olivat viimeisinä maanpäällisinä hetkinään olleet.
Harmikseni huomasin jälkikäteen, että kävimme myös lähellä sitä vankilaa, josta Pietari ja Paavali on viety mestattavaksi. Tämä paikka pitää lisätä seuraavan matkan kohteeksi…
Paavali oli koko Roomassa olonsa ajan vankina. Tätä ennen hän oli tehnyt ne kolme pitkää lähetysmatkaa, joiden tuloksena kristinusko tuli Euroopan puolelle ja syntyi monia uusia seurakuntia.
Paavalin kirkon matkamuistomyymälästä ostin t-paidan, jossa on latinaksi teksti Roomalaiskirjeen alusta: Paavali, Kristuksen Jeesuksen palvelija, kutsuttu apostoliksi. Tämä on ensi sunnuntain epistolatekstiä.
Emme palvo ihmisiä, emme suuriakaan Jumalan työmiehiä. Paavali myöskään ei itse korottanut itseään. Hän sanoi Jumalan armon olleen voimansa ja sen tehneen työtä hänen kauttaan. Apostolien palvomisen sijaan saamme muistaa heidän sanomaansa.
Päivän raamatuntekstit rohkaisevat meitä uskomaan evankeliumiin, ilosanomaan. Jumala on antanut tämän täydellisen rauhan tuovan sanoman omiensa välitettäväksi. Ilosanoman tuojan askelet ovat ihanat. Synnin ja murheen alla olevalle ilosanoma tuo pelastuksen.
Ilkka Lehto
kirkkoherra
Alajärven seurakunta