Työ­huo­nee­ni sei­näl­lä ole­vas­sa ope­tus­tau­lus­sa on ku­va­teks­ti: Jee­sus rat­sas­taa Je­ru­sa­le­miin. Aa­sil­la rat­sas­ta­va val­ko­pu­kui­nen mies­hah­mo on nos­ta­nut oi­ke­an kä­ten­sä ter­veh­dyk­seen. Ym­pä­ril­lä on eri-ikäi­siä ih­mi­siä ja vas­taa­not­to on läm­min, rie­ha­kas­kin.

Kul­ku­rei­til­le on hei­tet­ty vaat­tei­ta ja pal­mu­nok­sia, kuin kun­ni­a­ku­jak­si, ne kun­ni­oit­ta­vat tu­li­jaa ja peh­men­tä­vät aa­sin ka­vi­oi­den as­kel­lus­ta. Osa ih­mi­sis­tä hei­lut­te­lee ok­sia kä­sis­sään, osa on ris­ti­nyt kä­ten­sä, joku on ku­mar­tu­nee­na pol­vil­laan.

Ad­ven­tin ai­ka al­kaa, en­si sun­nun­tai­na lau­lam­me kir­kois­sa Hoo­si­an­na, odo­tuk­sem­me täyt­tyy ja mie­lem­me on toi­vei­kas.

Odot­ta­mi­nen on mu­ka­vaa, var­sin­kin sil­loin kun tie­tää et­tä tu­los­sa on jo­tain mie­lui­saa. Kun odot­taa ys­tä­vää käy­mään tai tie­tää jo en­na­kol­ta, et­tä se mitä ta­pah­tuu, on hyvä asia elä­mäl­le. Elä­män­ti­lan­teem­me kui­ten­kin mää­rit­te­lee sitä mil­lä mie­lel­lä odo­tam­me.

Eh­kä olet jos­kus ol­lut tai olet sii­nä ti­lan­tees­sa, et­tä ris­tit kä­te­si ja löy­dät sy­dä­mes­sä­si vain sen yh­den tär­ke­än huu­don, joka on ai­noa vies­ti­si Ju­ma­lal­le: Her­ra, au­ta!

Olit elä­mäs­sä­si mis­sä ti­lan­tees­sa ta­han­sa, saat ol­la ää­ne­ti tai huu­taa, lau­laa tai kuis­ka­ta juu­ri sil­lä ää­nel­lä mikä si­nus­ta läh­tee: Hoo­si­an­na! Ju­ma­la on lu­van­nut, et­tei ole kau­ka­na yh­des­tä­kään meis­tä. Hän tu­lee mei­dän avuk­sem­me, kut­suu pi­mey­des­sä ole­via va­loon.

Ke­hot­taa läh­te­mään ulos por­teis­ta. Tä­hän ei tar­vi­ta maal­li­sia rik­kauk­sia, vain se, et­tä saa luot­taa sii­hen, et­tä jo­kai­nen meis­tä on Ju­ma­lal­le ar­vo­kas ja kel­paa­va sel­lai­se­na kuin on.

Ad­ven­tin ai­ka ja jou­lu muis­tut­ta­vat mei­tä myös sii­tä mik­si Jee­sus syn­tyi. Hän on Va­pah­ta­jam­me. Pää­si­äi­sen ai­kaan käym­me seu­raa­maan Kris­tuk­sen kär­si­mys­tie­tä, kuo­le­maa ja ylös­nou­se­mus­ta. Nöy­räs­ti aa­sil­la rat­sas­ta­va Jee­sus kuo­li mei­dän puo­les­tam­me. Hän an­toi meil­le toi­von ja va­pau­den.

Iloi­taan siis sii­tä, et­tä Jee­sus on tul­lut ja va­paut­ta­nut mei­dät yh­tey­teen Ju­ma­lan ja tois­tem­me kans­sa. Hoo­si­an­na lau­la­en saam­me ter­veh­tiä Jee­sus­ta, Ku­nin­gas­tam­me:

”Hoo­si­an­na, Daa­vi­din Poi­ka!

Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä!

Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa!”

Mer­ja Ran­ta­kan­gas

di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä

Leh­ti­mä­en alue / Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta