Ju­ma­la, sy­dä­me­ni on le­vol­li­nen, mie­le­ni on tyy­ni. Minä tah­don lau­laa ja soit­taa! Ps. 57:7. Lau­la­mi­nen te­kee hir­mu hy­vää. Sil­loin ai­ka ai­van kuin py­säh­tyy. Het­ken mie­li ja keho ovat sa­mas­sa pai­kas­sa ja muut asi­at unoh­tu­vat. Hen­gel­li­set lau­lut hoi­ta­vat sie­lua. Mo­nen­lai­sia hen­gel­li­siä ke­sä­juh­lia on vie­tet­ty ke­sän ai­ka­na ym­pä­ri Suo­mea. Eh­kä si­nä­kin olet käy­nyt jos­sain niis­tä tai kuun­nel­lut ra­di­os­ta.

Yh­teis­tä niil­le on ai­na­kin se, et­tä lau­lu on rai­ku­nut; mm. vir­ret ja ylis­tys­lau­lut. Vir­sis­sä on sy­vää elä­män vii­saut­ta. Ne so­pi­vat iloon sekä su­ruun. Var­sin­kin sil­loin, kun sa­nat lop­pu­vat, niin vir­sis­tä voi am­men­taa voi­maa. Näin ke­säl­lä lau­le­taan pal­jon virt­tä 462: ”Soi kun­ni­ak­si Luo­jan”. Toi­sen sä­keis­tön sa­nat ovat var­sin tu­tut: ”Hän säät ja il­mat sää­tää ja aal­lot tain­nut­taa, ja hyi­sen hal­lan hää­tää ja vil­jan var­tut­taa.” Vir­res­sä ylis­te­tään Ju­ma­lan luo­mis­työ­tä ja myön­ne­tään, et­tä Isän kä­des­tä otam­me jo­kai­sen päi­vän ja sää­ti­lan vas­taan. Kii­tos, Ju­ma­la, luo­mas­ta­si luo­ma­kun­nas­ta. Au­ta mei­tä pi­tä­mään sii­tä huol­ta. Aa­men.

 Lau­la­kaa Her­ral­le, vi­rit­tä­kää kii­tos­vir­si, soit­ta­kaa lyy­ral­la kii­tos­ta Ju­ma­lal­lem­me! Hän peit­tää pil­vil­lä tai­vaan ja lä­het­tää maan pääl­le sa­teen, hän pa­nee ver­so­maan vuo­rien ruo­hon. Hän an­taa kar­jal­le ra­vin­non, hän ruok­kii kor­pin po­jat, jot­ka huu­ta­vat nä­lis­sään. Ps.147:7-9.

Vir­pi Rin­ne

di­a­ko­ni

Ala­jär­ven seu­ra­kun­ta