Kristittyjen tärkein juhla, pääsiäinen on nyt. Hiljainen viikko vie meitä läpi pääsiäisen ajan tapahtumien. Kuljemme sydämessämme Jeesuksen seurassa hetkiin, jossa hän vietti viimeistä yhteistä ateriaa opetuslasten kanssa, tuli läheisten ystävänsä kavaltamaksi ja kieltämäksi.
Pitkänä perjantaina seuraamme Jeesuksen epäoikeudenmukaiselta tuntuvaa tuomiota, jossa hänet tuomittiin kuolemaan naulaamalla hänet ristille käsistä sekä jaloista. Kuollessaan Jeesus huusi: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!”
Raamattu kertoo, että koko luomakunta reagoi Jeesuksen kuolemaan. Keskipäivällä tuli pimeää ja maa järisi niin, että temppelin vankkarakenteinen esirippu repesi. Roomalaisen sadanpäällikön kerrotaan sanoneen: Tämä mies oli todella viaton.
Kolmantena päivänä pääsiäisestä opetuslapset saivat todistaa ihmettä, joka ei sovi ihmisen luontaiseen järkeen. Jeesus oli noussut kuolleista! Sama Jeesus, jonka he olivat haudanneet kalliohautaan.
Jeesus pyysi heitä katsomaan käsiään ja jalkojaan, koskettamaan häntä, jotta inhimillisellä päättelykyvyllä varustetut opetuslapset voisivat konkreettisesti uskoa Jeesuksen nousseen kuolleista. Ristiinnaulitsemisen jäljet näkyivät yhä Jeesuksen käsissä ja jaloissa.
Haavat, jotka Jeesus näytti opetuslapsilleen, on ne jäljet, jotka ovat meidät pelastaneet ja avanneet tien Jumalan luo.
Jeesus tuntee meidän haavamme. Ne sielun ja mielen arvet, jotka saavat meidät piiloutumaan Jumalan edessä. Omien haavojensa vuoksi Jeesus kutsuu meitä kaikkine inhimillisine haavoinemme Jumalan eteen.
Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan pelastamaan sen – sinutkin.
Ulla Anttila
diakoni
Alajärven seurakunta, Lehtimäen alue
