Tänä syksynä meitä hemmotellaan hyvällä marjasadolla. Marjoja saadaan niin puutarhoista, kuin metsistäkin. Eikä sienestäjätkään palaa metsästä tyhjin korein. Omenatkin kypsyvät hyvää vauhtia ja vilja alkaa olla keltaista. Sadonkorjuun aika on siis käsillä.
Uskonnollisissa vertauskuvissa käytetään hyvin usein siementä ja viljaa. Jeesus sanoo, että jos meillä olisi uskoa, edes sinapin siemenen verran, niin kykenisimme liikuttelemaan vuoria. Jeesus puhuu kuulijoilleen myös vertauskuvin uskon siemenen kylvämisestä sydämen maaperään. Vertauksessa hän kuvaa sitä, millainen maaperä tarvitaan, jotta siemen alkaa itämään. Jeesus puhuu myös viljavainion vaalentumisesta, sekä sen korjaamisesta. Valittelee hän myös korjuumiesten vähyyttä.
Jeesuksen käyttämät vertaukset olivat tuttuja oman aikansa kuulijoilleen. Vertaukset eivät ole vieraita myöskään meille, jotka saamme kotikunnailla seurailla syyssatojen kypsymistä.
Ihmissydämen maaperä on muuttumaton. Uskon siemen kylvetään tänäkin päivänä sydämen maaperään. Kuten Jeesuksenkin aikana, niin myös omana aikanamme osa siemenistä jää kivikkoiseen maahan, kun taas osa löytää kasvupohjan. Sydämen maaperän hyvä kasvupohja tunnistaa inhimillisen tarpeen olla armahdettu ja rakastettu, kun taas kova sydän pyrkii pärjäämään omillaan.
Viljan kypsyttyä erotellaan sadosta rikkaruohot ja käytettäväksi kelpaava sato. Niin myös sydämen vilja erotellaan. Odotamme Jeesuksen paluuta, ylimmäistä puutarhuria ja viljanleikkaajaa. Kypsä sydämen vilja kootaan iankaikkisiin taivaallisiin viljavarastoihin, kun taas itämättömät siemenet rikkakasveineen heitetään pois.
”Jeesus Kristus Jumalan poika, pehmitä sydämeni maaperä – minä tarvitsen sovitustyötäsi.”
Ulla Anttila
diakoni
Lehtimäen kappeliseurakunta
