Täl­lä vii­kol­la olem­me Äh­tä­rin seu­ra­kun­nas­sa ope­tel­leet taas elä­mään ta­val­lis­ta, ta­sais­ta ar­kea. Vii­me vii­kon­lop­pu täyt­tyi ai­ka­tau­lu­te­tus­ta oh­jel­mas­ta ja il­mas­sa vä­rei­li suu­ren juh­lan tun­tu. Ei­kä syyt­tä: piis­pa Mat­ti Sa­lo­mä­ki seu­ru­ei­neen suo­rit­ti seu­ra­kun­nas­sa kol­mi­päi­väi­sen piis­pan­tar­kas­tuk­sen ja vii­kon­lop­pu hui­pen­tui juh­la­mes­suun, jos­sa uu­si kirk­ko­her­ra Lau­ri Pie­ti­käi­nen ase­tet­tiin vir­kaan­sa. Ei­kä tämä ol­lut vain kol­mi­päi­väi­nen pon­nis­tus, vaan piis­pan­tar­kas­tus­ta on val­mis­tel­tu kuu­kau­sia. Huo­lel­li­nen val­mis­te­lu kan­nat­ti, sil­lä vii­kon­lop­pu su­jui hy­vin ja seu­ra­kun­nan toi­min­ta ja ta­lous sai­vat kiit­tä­viä ar­vi­oi­ta piis­pal­ta.

Jos­kus saat­taa käy­dä niin, et­tä ar­ki tun­tuu juh­lan jäl­keen kuo­let­ta­van tyl­säl­tä. Ei oi­kein tie­dä, mis­tä ot­tai­si kiin­ni, mil­lä täyt­täi­si ar­ki­set het­ket ja mi­ten sai­si myös mie­len ta­saan­tu­maan ja orien­toi­tu­maan ta­val­li­seen ar­keen. Juh­la­hu­mus­sa on mu­ka­va vel­loa muu­ta­ma päi­vä, kat­sel­la ku­via ja vi­de­oi­ta, muis­tel­la ta­pah­tu­mia ja het­kiä ja tal­let­taa ne lop­pu­e­lä­mäk­si sy­väl­le sy­dä­meen. Mut­ta se ar­ki. Se on ai­na juh­lan jäl­keen vas­tas­sa.

Löy­tyn vel­jes­ten te­ke­mäs­sä uu­deh­kos­sa (2020) lau­lus­sa ´Ar­ki­päi­vän tai­vaas­sa´ ar­jel­le on saa­tu ase­tel­tua ho­pe­a­reu­nuk­set. Mitä jos­pa ar­ki oli­si­kin se pyhä? Jos­pa me löy­täi­sim­me ar­jen pie­nis­tä het­kis­tä juh­lan tun­tua ja py­hän ko­ke­mus­ta? Ar­ki­päi­viä on vii­kos­sa noin 86 %, jo­ten suu­rim­man osan elä­mäs­täm­me eläm­me ar­kea. Mik­si­pä em­me voi­si aja­tel­la, et­tä ar­ki on­kin hy­vää ja sii­tä voi teh­dä juh­lan!

Ar­ki myös hel­pos­ti imai­see mu­kaan­sa. Ih­mi­nen saat­taa ikään kuin jou­tua sel­lai­seen put­keen, jos­sa men­nään ko­val­la vauh­dil­la ja tot­tu­nees­ti eteen­päin, ei­kä si­vul­le juu­ri­kaan kat­sel­la. On kii­ret­tä, ai­ka­tau­lu­ja, me­noa ja mei­nin­kiä. Lau­lun sa­nat muis­tut­ta­vat mei­tä kui­ten­kin myös sii­tä, et­tä ar­jen kes­kel­lä on tär­ke­ää vä­lil­lä py­säh­tyä, ot­taa ai­kaa it­sel­leen ja rak­kaim­mil­leen, sil­lä elä­mä on lah­ja, jota täy­tyy vaa­lia. Lah­jan ym­mär­tää jos­kus vas­ta sil­loin, kun sen me­net­tää osit­tain tai ko­ko­naan. Uu­pu­mus ei ole vie­ras sana tä­män päi­vän ih­mi­sel­le.

Tämä lau­lu ol­koon meil­le oh­jee­na ja muis­ti­sään­tö­jä juh­las­ta ar­keen las­keu­tu­es­sa.

"Pie­net ovat tar­peet, vä­hän lei­pää päi­vit­täin,
et­tä jak­sai­sim­me po­luil­lam­me eteen­päin.
Rau­haa, rak­kaut­ta yhä tääl­lä kai­va­taan,
ar­jen as­ka­reis­sa toi­vo löy­tää ko­ti­maan.

Pyhä on se het­ki, jol­loin saam­me huo­kais­ta.
Pyhä on se paik­ka, jos­sa kuu­lee Ju­ma­la.
Pyhä on se mat­ka, jon­ka saam­me kul­kea
rak­kait­tem­me kans­sa ar­ki­päi­vän tai­vaas­sa.

Hy­väk­sym­me toi­sen, eri­lai­set olem­me.
Mat­kal­la on vai­vat, ja­kaa saam­me ta­san ne.
Niin ja huo­leh­dim­me, et­tä le­poon ai­kaa jää.
Elä­mä on lah­ja, kun sen oi­kein ym­mär­tää. "
(sa­nat Jaak­ko Löyt­ty)

 Maa­rit Ho­si­o­na­ho

Äh­tä­rin seu­ra­kun­nan kant­to­ri