Sir­pa Tee­ri­mä­ki

Koi­ran han­kin­ta, oli­pa kyse met­säs­tys-, työ- tai per­he­koi­ras­ta, on pit­käk­si ajak­si teh­ty pää­tös. Omis­ta­jan tu­lee huo­leh­tia koi­ran hen­ki­ses­tä ja fyy­si­ses­tä hy­vin­voin­nis­ta la­ji­tyy­pil­li­set tar­peet huo­mi­oi­den, tul­kit­se­mal­la sen elei­tä ja tun­nis­ta­mal­la ki­vun mer­kit. Suu­rin osa koi­ra­no­mis­ta­jis­ta tun­tee vas­tuun­sa hy­vin.

Eläin­ten­kou­lut­ta­ja AT, EAT An­ne Mari Lep­pä­nie­mi to­te­aa koi­ran yk­si­no­lo-on­gel­mien ole­van eh­kä ylei­sin syy koi­rien­pi­toon liit­ty­vil­le vaa­ra­ti­lan­teil­le ja han­ka­luuk­sil­le. Täs­tä ker­too se, et­tä koi­ra hauk­kuu tai ul­voo ko­to­na, mikä on ker­ros- ja ri­vi­ta­los­sa on­gel­ma myös muil­le.

Koi­ra voi myös käyt­täy­tyä ag­g­res­sii­vi­ses­ti jos­sain ti­lan­tees­sa, joko ih­mi­siä tai mui­ta eläi­miä koh­taan. Näis­sä ti­lan­teis­sa tu­lee säi­käh­dyk­siä ja to­del­li­sia ta­pa­tur­mia.

Vä­hä­pä­töi­sem­pi­nä asi­oi­na pi­de­tään usein tois­tu­vas­ti kar­kai­le­via koi­ria ja sitä, et­tä koi­ria pi­de­tään ”muka val­vo­tus­ti” met­sis­sä va­paa­na. Ir­ti ol­les­saan ei koi­ra ai­na ole hal­lin­nas­sa ja vaa­ra­ti­lan­teet ovat mah­dol­li­sia.

Yk­si, eten­kin ke­väi­sin lu­mien su­let­tua mo­nia pu­hut­ta­va asia on koi­rien ulos­tei­den ke­rää­mi­nen, tai lä­hin­nä nii­den ke­rää­mät­tö­myys. Vaik­ka jä­tök­set ai­ka­naan maa­tu­vat, tu­lee muis­taa ulos­teis­sa le­vi­ä­vät mah­dol­li­set tar­tun­nat. 

– Nämä kaik­ki liit­ty­vät vas­tuul­li­seen koi­ran pi­tä­mi­seen ja ker­to­vat, ot­taa­ko koi­ran omis­ta­ja myös ym­pä­ris­tön­sä huo­mi­oon, Lep­pä­nie­mi to­te­aa.

Koi­rien kiin­ni­pi­to­a­jat ovat yk­si esi­merk­ki ym­pä­ris­tön huo­mi­oi­mi­ses­ta. Luon­no­ne­läin­ten li­sään­ty­mi­sai­ka­na 1.3.–19.8. tur­va­taan luon­non ta­pah­tu­mat ja Lep­pä­nie­men mu­kaan ikä­vä kyl­lä usein unoh­de­taan, et­tä pe­si­mä­a­jan päät­ty­es­sä ei koi­rien kiin­ni­pi­to­mää­räyk­set pää­ty.

– Edel­leen­kin meil­lä on ol­ta­va maa­no­mis­ta­jan ja met­säs­ty­soi­keu­den hal­ti­jan lupa pi­tää koi­raa va­paa­na met­sis­sä. Taa­ja­mas­sa koi­rien pi­tää ol­la kyt­ket­tyi­nä ai­na. Yk­sin­ker­tai­nen oh­je koi­ran kans­sa liik­ku­vil­le on ym­pä­ris­tön ja oman koi­ran ha­vain­noin­ti. Mi­kä­li koi­ral­la on esi­mer­kik­si tai­pu­mus­ta in­nos­tua pol­ku­pyö­räi­li­jäs­tä, kan­nat­taa siir­tyä si­vum­mal­le tai an­taa koi­ral­le huo­mi­on muu­al­le vie­vä hais­te­lu­teh­tä­vä.

– It­se, jos lä­hes­tyn koi­raa ei­kä omis­ta­ja huo­maa mi­nun tu­le­van ta­ka­na, rim­pau­tan pyö­rän kel­loa.

Koi­rat kiin­nos­ta­vat eten­kin lap­sia ja on hyvä opas­taa pie­nim­piä, et­tei koi­raa saa lä­hes­tyä tai si­lit­tää ky­sy­mät­tä sii­hen lu­paa omis­ta­jal­ta. Jos lupa saa­daan, pa­ras vaih­to­eh­to on an­taa koi­ran hais­tel­la rau­has­sa. 

Tunne koirasi

Huo­leh­ti­mal­la ym­pä­ris­tön tur­val­li­suu­des­ta, on elä­mä koi­ran kans­sa kak­sin ver­roin an­toi­sam­paa. Tur­val­li­suu­teen kuu­lu­vat pait­si koi­ran kiin­ni pi­tä­mi­nen, myös tur­val­li­set vä­li­neet, tu­ke­vat hih­nat ja val­jaat sekä mui­den koh­dat­ta­vien ih­mis­ten ja koi­rien kun­ni­oit­ta­mi­nen.

–      Kil­tit­kin koi­rat ovat kui­ten­kin eläi­miä ei­kä kos­kaan voi tie­tää mil­lai­seen ti­lan­tee­seen koi­ra voi jou­tua. Koh­dat­ta­val­la ih­mi­sel­lä tai toi­sel­la koi­ral­la voi ol­la pel­koa ja yk­si koh­taa­mi­nen voi ol­la trau­maat­ti­nen.

On muis­tet­ta­va, et­tä yk­sin kul­ke­val­la ih­mi­sel­lä saat­taa ol­la pel­ko­ti­lo­ja koi­ria koh­taan tai vas­taa­vas­ti fyy­si­nen seik­ka, joka ei kes­tä yli-in­nok­kaan koi­ran ter­veh­dys­tä. Jos jo­tain sat­tuu, vas­tuu on ai­na koi­ran omis­ta­jal­la.

 Rodulla on väliä

Koi­ran han­kin­taa har­kit­ta­es­sa tu­lee sel­vit­tää mikä rotu so­pi­si par­hai­ten per­hee­seen tai so­pii­ko koi­ra elä­män­ti­lan­tee­seen ol­len­kaan.

– Koi­rat ovat vä­lil­lä ras­kai­ta ja vaa­ti­vat pal­jon, ovat toi­vot­ta­vas­ti pit­käi­käi­siä. Si­tou­tu­mi­nen on iso. Va­lin­nas­sa tär­kein­tä ei ole koi­ran ul­ko­nä­kö vaan sen käyt­täy­ty­mi­so­mi­nai­suu­det. Va­lin­ta teh­dään vas­tuul­li­ses­ti. Ei ote­ta pen­tu­teh­taas­ta, vaik­ka koi­ra saa­tai­siin no­pe­as­ti ja koh­tuu edul­li­ses­ti.

Lep­pä­nie­mi muis­tut­taa pen­nun van­hem­mil­le teh­ty­jen ter­veys­tut­ki­mus­ten nä­ke­mi­ses­tä, oli­pa kyse moni- tai puh­das­ro­tui­ses­ta koi­ras­ta.

– Pen­tu­ai­ka­na koi­raa tu­lee so­si­aa­lis­taa tur­val­li­ses­ti mikä tar­koit­taa po­si­tii­vi­sia ko­ke­muk­sia, jois­ta pen­tu eh­tii myös pa­lau­tua ja le­vä­tä. Pen­tu­ai­ka on usein ai­ka herk­kää.

Koi­raa han­kit­ta­es­sa voi va­lin­ta ol­la jos­kus vää­rä tai elä­mään tu­lee yl­lät­tä­viä muu­tok­sia. Tär­kein­tä on poh­tia asi­aa ja myön­tää, mi­kä­li koi­ra ei sovi per­hee­seen tai sen oli­si pa­rem­pi jos­sain toi­ses­sa ko­dis­sa.

Kasvatustyö ei

aina eettistä

Koi­ra­mää­rä Suo­mes­sa on li­sään­ty­nyt ja per­hei­siin saa­te­taan hank­kia nii­tä use­am­pia.

– Vaik­ka pu­hum­me koi­ra­ro­tu­jen ja­los­ta­mi­ses­ta, ei se suin­kaan ole ai­na ri­kas­tut­ta­mis­ta. On­gel­mia tu­lee käyt­tä­mäl­lä vaik­ka­pa ar­ko­ja koi­ria ja­los­tuk­seen. Tämä on iso on­gel­ma kos­ka ar­kuus on erit­täin vah­vas­ti pe­riy­ty­vä omi­nai­suus koi­ris­sa. Ar­kaa koi­raa ei tu­li­si iki­nä käyt­tää ja­los­tuk­ses­sa, pai­not­taa Lep­pä­nie­mi. Tär­kein­tä on koi­ran luon­ne ja ter­veys. Sen jäl­keen kaik­ki muu.

– Koi­rat osaa­vat pii­lot­taa ki­pun­sa. Koi­rien kipu on usein sa­la­po­lii­si­työ­tä, ei­vät­kä ih­mi­set ym­mär­rä käyt­täy­ty­mi­sen ker­to­van ki­vus­ta. Jos koi­ra on ki­peä se saat­taa käyt­täy­tyä yl­lät­tä­väs­ti ja eteen voi tul­la käy­tös­haas­tei­ta.

Oli­pa ki­peä koi­ra pen­tu tai van­hem­pi, se il­men­tää ki­pu­aan eri ta­voin. Joku ve­täy­tyy omiin oloi­hin­sa, joku ha­kee kon­tak­tia, on pas­sii­vi­sem­pi tai yli­ak­tii­vi­nen. Ko­hon­neet stres­si­ta­sot voi­vat joh­tua mo­nes­ta sei­kas­ta, mut­ta myös ki­vus­ta.

– Ki­pua ja stres­si­ta­sot voi­vat nä­kyä sii­nä, et­tä koi­ral­la on yk­si­no­lo-, kä­sit­te­ly- tai luok­se pääs­tä­vyy­son­gel­mia. Se voi vah­tia omia aar­tei­taan tai sil­lä on rem­mi­räh­jäys­tä.

– Ei mei­dän tar­vit­se ol­la kaik­ki­tie­tä­viä. On ole­mas­sa am­mat­ti­lai­sia, jot­ka pys­ty­vät kat­so­maan mis­tä per­he ja koi­ra hyö­ty­vät eni­ten. Ei kan­na­ta jää­dä yk­sin har­mit­te­le­maan. On­gel­ma ei ai­na ole omis­ta­jas­sa ja asi­oi­den hy­väk­si pys­ty­tään usein te­ke­mään pal­jon, kan­nus­taa Lep­pä­nie­mi.

– Mo­nes­ti ul­ko­puo­li­sen kans­sa asi­aa kat­sot­ta­es­sa voi­daan hel­pot­taa koi­ran ja per­heen ar­kea. Teh­dä jär­jes­te­ly­jä, jot­ta kaik­kien elä­mä on tur­val­lis­ta ja mu­ka­vaa, to­te­aa Lep­pä­nie­mi.