Eli­na Suo­sa­lo

Äh­tä­ri­läi­nen, 40 vuo­den työ­ko­ke­muk­sen omaa­va fy­si­o­te­ra­peut­ti Ilk­ka Kyt­tä pa­la­si muu­ta­ma viik­ko sit­ten Hong­kon­gis­ta. Ky­sees­sä ei suin­kaan ol­lut pelk­kä vir­kis­tys­reis­su, vaan mat­kan ai­ka­na pu­reu­dut­tiin vah­vas­ti myös työ­a­si­oi­hin.

– Serk­ku­ni, toh­to­ri Rai­ja Kuis­ma on fy­si­o­te­ra­pi­an pro­fes­so­ri ja työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä Hong­kon­gis­sa. Hän pyy­si mi­nua ja serk­ku­a­ni Timo Kyt­tää vie­rai­le­maan luo­naan. Tu­tus­tuim­me hä­nen työ­paik­kaan­sa, fy­si­o­te­ra­pi­a­kou­lu­tuk­seen siel­lä sekä pi­dim­me lu­en­non erääs­sä fy­si­o­te­ra­pi­aa ja per­so­nal trai­ner -pal­ve­lu­ja tar­jo­a­vas­sa suu­res­sa yri­tyk­ses­sä, Ilk­ka Kyt­tä ker­too.

– Lu­en­tom­me kä­sit­te­li ala­raa­ja­poh­jal­li­sia, sil­lä heil­lä ei juu­ri­kaan ol­lut tie­toa ai­hees­ta ja poh­jal­lis­ten te­ke­mi­ses­tä. Me olem­me eri­kois­tu­neet ala­raa­ja­fy­si­o­te­ra­pi­aan ja poh­jal­li­sia olen val­mis­ta­nut jo 25 vuo­den ajan.

Kyt­tä ker­too yri­tyk­sen ot­ta­neen suo­ma­lai­set vie­raat hy­vin vas­taan. Ai­he ja hoi­to­jen tuo­mat tu­lok­set kiin­nos­ti­vat.

– Yri­tyk­ses­sä oli Rai­jan en­ti­siä op­pi­lai­ta töis­sä, ja kaik­ki ot­ti­vat mei­dät hy­vin vas­taan. He oli­vat ko­vas­ti kiin­nos­tu­nei­ta muun mu­as­sa jal­ko­jen vir­he­a­sen­to­jen kor­jaa­mi­ses­ta. Kes­ki­tyim­me lä­hin­nä jal­ka-asi­oi­hin, sil­lä ne kiin­nos­ti­vat hei­tä eni­ten.

– Vie­rai­lu oli mo­lem­min­puo­lis­ta tie­to­tai­don vaih­toa eli myös me saim­me pal­jon täl­tä vie­rai­lul­ta. Tämä oli nyt en­sim­mäi­nen ker­ta ura­ni ai­ka­na, et­tä olen maa­il­mal­la ker­to­mas­sa näis­tä asi­ois­ta, mut­ta tätä tie­toa voi­si kyl­lä ja­kaa laa­jem­min­kin.

– Naa­pu­ri­kun­nis­sa olem­me ai­na jos­kus pi­tä­neet ala­raa­ja­päi­viä.

Edistynyttä fysioterapiaa

Rai­ja Kuis­ma ker­too fy­si­o­te­ra­pi­a­kou­lu­tus­ta tar­jot­ta­van nel­jäs­sä yli­o­pis­tos­sa Hong­kon­gis­sa.

– Kou­lu­tus on ai­ka lu­en­to- ja opet­ta­ja­kes­keis­tä. On pal­jon op­pi­tun­te­ja ja pa­kol­lis­ta osal­lis­tu­mis­ta ja kaik­ki kir­ja­taan ylös. Ko­keet ja ar­vi­oin­nit pe­rus­tu­vat hy­vin pal­jon ope­tet­tuun, vaik­ka­kin pro­jek­te­ja ja esi­tyk­siä on myös.

– Tääl­lä käy­te­tään pal­jon tek­ni­siä lait­tei­ta ja pas­sii­vis­ta hoi­toa. Vaik­ka tu­lok­sia mi­ta­taan, au­di­toin­ti pe­rus­tuu yleen­sä lu­ku­mää­riin, esi­mer­kik­si po­ti­laat, käyn­nit, ko­nei­den käyt­tö­mää­rät jne. Sii­tä huo­li­mat­ta fy­si­o­te­ra­pia on ai­ka edis­ty­nyt­tä, mut­ta ei po­ti­las­kes­keis­tä, Rai­ja Kuis­ma to­te­aa.

Kuis­ma aloit­ti työt Saint Fran­cis yli­o­pis­tos­sa hel­mi­kuun alus­sa ja hä­nen työ­ku­vaan­sa kuu­luu ICEC-toi­min­nan suun­nit­te­lu, tut­ki­mus­työn ke­hit­tä­mi­nen fy­si­o­te­ra­pi­as­sa, kou­lu­tuk­sen ja pe­da­go­gi­an ke­hit­tä­mi­nen sekä kan­sain­vä­li­syy­den ke­hit­tä­mi­nen.