Niin se kesä vain tu­lee. Tätä kir­joit­ta­es­sa en­sim­mäi­set sel­vät mer­kit ovat jo nä­ky­vil­lä: läm­pö­ti­la on jo muu­ta­ma­na il­ta­päi­vä­nä nous­sut lä­hel­le kah­ta­kym­men­tä, kis­sa ma­kaa te­ras­sil­la se­läl­lään koi­vet pys­tys­sä ja rip­pi­lei­rin oh­jel­ma on työ­pöy­däl­lä tun­ti­ja­koa vail­le val­mis. Nämä ta­val­li­set ke­sän mer­kit.