Niin kummallista aikaa
kun kaikki yhtäkkiä muuttuu.
On välillä joulu
ja välillä pitkäperjantai.
Pyhän aavistus.
Syksyn pimeys,
jota ensilumi hetken valaisee.
Sydän huutaa tuskaansa
tai kiittää.
Yritän ajatella
ja olla ajattelematta,
sillä niin lähellä on virta,
jota en uskalla katsoa.
Maailma muuttuu vieraaksi,
katoaa pimeyteen
ja kirkastuu taas.
Yksinäisyys on tyhjää
ja täydempää kuin mikään muu,
sillä kuka ymmärtäisi
äitinsä menettäneen kivun.
Eija Kassinen