Suo­mes­sa lä­hes vii­de­so­sa yli 85-vuo­ti­ais­ta elää pie­ni­tu­loi­ses­sa ko­ti­ta­lou­des­sa Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan, ja yli 65-vuo­ti­ais­ta­kin noin joka kah­dek­sas. Osal­la ei ole va­raa pe­rus­tar­pei­siin, ku­ten ruo­kaan ja lääk­kei­siin. Kun ar­ki ka­ven­tuu ra­han­puut­teen vuok­si, myös yk­si­näi­syy­den ris­ki kas­vaa.

THL:n mu­kaan Ete­lä-Poh­jan­maan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la yli 65-vuo­ti­ais­ta 9,9 pro­sent­tia jou­tuu ra­han­puut­teen vuok­si tin­ki­mään ruo­as­ta, lääk­keis­tä tai lää­kä­ri­käyn­neis­tä. Tämä tar­koit­taa, et­tä 5154 ih­mis­tä jou­tuu ar­jes­saan va­lit­se­maan, os­taa­ko ruo­kaa vai tar­vit­se­mi­aan lääk­kei­tä vai riit­tää­kö ra­hat kum­paan­kaan.

Tie­däm­me, et­tä vä­hä­va­rai­suus syr­jäyt­tää ja li­sää yk­si­näi­syyt­tä. Ko­toa läh­te­mi­nen ja liik­ku­mi­nen vä­he­ne­vät en­ti­ses­tään, kun va­rat ei­vät rii­tä edes pe­rus­tar­pei­siin. Huo­li ra­ho­jen riit­tä­mi­ses­tä ja epä­var­muus tu­le­vas­ta vai­kut­ta­vat väis­tä­mät­tä myös mie­li­a­laan. Oma-aloit­tei­suus vä­he­nee toi­vot­to­muu­den kes­kel­lä. Kun ra­hat ovat vä­his­sä ja ar­jen me­not kas­va­vat, moni ikäih­mi­nen jää hel­pos­ti yh­tei­sö­jen ja ih­mis­suh­tei­den ul­ko­puo­lel­le.

Täl­lai­sen van­huu­den­ko me ikäih­mi­sil­le ha­lu­am­me?

Pal­ve­lui­den kar­kaa­mi­nen ja pal­ve­lu­va­je nä­ky­vät Suo­men Pu­nai­sen Ris­tin koh­taa­vas­sa työs­sä yhä vai­ke­am­pi­na ja ka­sau­tu­vi­na on­gel­mi­na. Ys­tä­vä­toi­min­nas­sa nä­em­me, et­tä ih­mi­set voi­vat en­tis­tä huo­nom­min. Koh­taa­val­la va­paa­eh­tois­toi­min­nal­la on näis­sä ti­lan­teis­sa en­tis­tä suu­rem­pi mer­ki­tys ikäih­mis­ten hy­vin­voin­nil­le. Toi­saal­ta yk­si­näi­syy­den vas­tai­nen työ ei voi le­vä­tä pel­käs­tään va­paa­eh­tois­toi­min­nan har­teil­la.

Noin joka seit­se­mäs 60–79-vuo­ti­ais­ta ys­tä­vä­toi­min­nas­ta apua saa­vis­ta ker­too tuo­rees­sa Pu­nai­sen Ris­tin ys­tä­vä­toi­min­nan ky­se­lys­sä, et­tei­vät ta­paa tai vaih­da kuu­lu­mi­sia ke­nen­kään muun kuin va­paa­eh­toi­sen kans­sa. Ys­tä­vä­toi­min­nan ky­se­lyyn vas­tan­nei­den ikään­ty­nei­den mu­kaan va­paa­eh­toi­nen ys­tä­vä li­sää tur­val­li­suu­den tun­net­ta ja ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä vai­keuk­sis­ta­kin sel­vi­tään.

Van­hus­ten­vii­kon (5.-11.10.) tee­ma­na on tänä vuon­na ar­jen koh­taa­mi­set. Sil­lä muis­tu­te­taan, et­tä hyvä van­huus ra­ken­tuu pal­ve­lu­jen li­säk­si ta­val­li­sis­ta ih­mis­ten vä­li­sis­tä het­kis­tä. Sii­tä, et­tä ikään­ty­neel­lä on joku, jon­ka kans­sa vaih­taa kuu­lu­mi­sia, läh­teä ulos tai ja­kaa het­ki ar­jes­sa.

Hyvä van­huus pi­tää si­säl­lään sen, et­tä ih­mi­nen saa tar­vit­se­man­sa ja lain mu­kaan hä­nel­le kuu­lu­vat so­si­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut. Näi­den li­säk­si ikäih­mi­sil­lä on oi­keus ol­la osa yh­tei­söä, osal­lis­tua ja ta­va­ta mui­ta.

Koh­taa­mi­set ovat meil­le kai­kil­le tär­kei­tä. Tar­ve kuu­lua yh­tei­söön ei ka­toa kor­ke­an­kaan iän myö­tä. Jo­kai­nen meis­tä voi huo­mi­oi­mal­la ja koh­taa­mal­la kan­na­tel­la ja vah­vis­taa ikäih­mi­sen hy­vin­voin­tia.

Tei­ja Ma­ta­la­mä­ki
So­si­aa­li­sen hy­vin­voin­nin asi­an­tun­ti­ja
Pu­nai­nen Ris­ti
Län­si-Suo­men pii­ri